Tavallisten ihmisten kuvailua realismin ajalla

  Luin realismin ajan  kirjailija Mark Twainin Tom Sawyerin seikkailut sekä hänen toisen romaaninsa Huckleberry Finnin seikkailut.

  Mark Twain oli  aikansa tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen teoksensa perustuvat vahvasti häneen omaan nuoruuden elämäänsä ja kokemuksiin, mikä näkyy varsin hyvin molemmissa lukemissani kirjoissa. Molempien kirjojen miljöö sijoittuu Mississippi- joen varrelle, missä kirjailija on itse viettänyt nuoruutensa. Lukemani kirjat ovat hänen nuorisolle suunnattua tuotantoaan, lähinnä pojille.  Hän on myös kirjoittanut aikuisille suunnattua tuotantoa.

Pidin kirjoista silti, vaikka ne eivät varsinaisesti olleet ikäisilleni suunnattua. Teki hyvää lukea helppolukuisempaa ja lastenmielistä kirjallisuutta koulukirjojen vastapainoksi.

  

Tom Sawyerin seikkailut on julkaistu vuonna 1876. Kirja kertoo pojan, Tom Sawyerin, elämästä St. Petersburgin kaupungissa ja hänen kommelluksistaan. Hän ystävystyy huonomaineisen Huck Finnin kanssa, joka ei osallistu koulunkäyntiin ja hänen isänsä tunnetaan kaupungin juoppona. Tom lähtee Huckin mukaan yölliselle retkelle hautausmaalle, jossa he päätyvät murhan silminnäkijöiksi. Väliin mahtuu vielä muutama muu seikkailu ennen kuin he kertovat mitä he näkivät sinä yönä hautausmaalla. Syyllinen pääsee kuitenkin pakoon. Kesän jatkuessa pojat lähtevät etsimään käytettyjä rahoja hylätystä talosta. Siellä ollessaan, he kuulevat karanneen murhaajan puhuvan rikoskumppaninsa kanssa kätketyistä rahoista, jotka he olivat varastaneet.  Eräällä kouluretkellä Tom eksyy luokkalaisensa  kanssa suureen luolaan, jonne murhaaja oli myös rahansa piilottanut. Päästyään pois luolasta, Tom kertoo Huckille mitä hän oli nähnyt. Myöhemmin tulee ilmi, että murhaaja oli kuollut luolaan yrittäessään päästä sieltä pois. Huck ja Tom näkevät tilaisuuden heille hyödyllisenä ja käyvät hakemassa rahat. He kertovat kaupungin sheriffille kaiken ja hyvästä työstään saavat palkkioksi löytävänsä rahat.

  Toinen kirja, Huckleberry Finnin seikkailut,  julkaistiin vuonna 1924. Sitä voidaan pitkää Tom Sawyer- kirjojen jatko-osana, koska siinä seikkailee samat henkilöt. Nyt tarina kerrotaan puolestaan Huckin näkökulmasta. Eräs vanhempi nainen ottaa Huckin oppipojakseen, jotta pojan ei tarvitsisi elää kadulla yksinään. Hänen isänsä ei ole innoissaan asiasta,  eikä asiaa auta että hänen poikansa omistaa suuren määrän rahaan eikä halua antaa sitä isälleensä. Huckin juoppo isä nappaa poikansa ja vie hänet syrjäiselle mökille. Siellä Huck joutuu isänsä julmaan kohteluun ja pelkää henkensä puolesta miten hänelle käy. Pian hän päättää karata pois, lavastaen oman kuolemansa jottei kukaan tajuaisi lähteä etsimään häntä. Karkumatkalla hän saa seurakseen tummaihoisen palvelijan, Jimin, joka oli karannut omistajansa luota. He ajelehtivat pitkin Mississippi-jokea kohdaten kaikenlaisia sattumuksia. Loppujen lopuksi kaikki kääntyy heille parhaaksi, kun he tapaavat  Tom Sawyerin jälleen, joka kertoo että Jim on vapautettu omistajansa kuoleman jälkeen.

  Realismi toi uudenlaisen kirjoitustyylin romantiikan vastapainoksi 1800- luvulla. Pyrittiin mahdollisimman realistiseen kuvaukseen ja havainnollistamiseen.  Aiheet  olivat pääasiallisesti arkisia ja kirjoilla haluttiin vaikuttamaa ja parantamaa sen hetkistä elämää.  

 

Myös näissä kirjoissa aiheet olivat arkisia.  Molemmat kertovat tavallisten poikien elämästä päivä kerrallaan. Kuinka he keksivät kaiken maailman kepposia ja mitä niistä seurasi. Tapahtumat on kerrottu ilman asioiden hienostelua tai vähättelyä. Molemmissa kirjoissa oli kohtauksia, joissa ei varsinaisesti tapahtunut mitään erikoista. Niissä kohdissa juonenkulku tavallaan pysähtyi hetkeksi ja keskityttiin lähinnä kuvailemaan ympäristöä ja heidän olojaan. Esimerkiksi Huckleberry Finnin seikkailut sisältää pari lukua joissa kuvaillaan vain heidän toimeettomuuttaan ja leppoisaa elämää, ilman selkeää juonen kulkua.

  Kirjat peilaavat  realismin ajan kirjallisuutta myös niiden halulla vaikuttaa asioihin. Kirjassa Huckleberry Finnin seikkailut  tärkeänä osana juonen kulkua on mustien asema orjina ja aiheen käsittely. Orjuus oli hiipumassa 1800-luvun loppupuolella, mutta sitä esiintyi vielä paikoitellen. Kirjassa Huck ensin ajattelee palauttavansa Jim-palvelijan takaisin omistajansa luo, koska  orjat ovat tyhmiä ja ei heillä ole oikeutta liikkua vapaasti. Pitkän yhdessäolon jälkeen Huck  kuitenkin huomaa että, Jim on yhtä ystävällinen jopa ystävällisempi kuin valkoihoiset  ja ansaitsee vapauden.  Jimiä kuvaillaan aluksi vajaajärkisenä mutta loppua kohden hänestä tulee enemmän huolehtivampi.

   

  Vaikka kirjat ovat suunnattu enemmän nuorille, ei kielenkäyttöä ole siistitty. Kiroilua ja väkivallan käyttöä  ja juopottelua on paljon molemmissa kirjoissa. Tämä on kuitenki tyypillstä realismin ajan kirjoille, joissa kaikki halutaan tuoda esille juuri niin kuin ne ovat.

Lolita

Luin Vladimir Nabokovin kirjan nimeltään Lolita. Luettuani kirjan jäin pohtimaan joitakin kysymyksiä, mitä kirja oli minussa herättänyt.

   Miksi kirja oli kielletty ympäri Eurooppaa ja muualla maailmaa? Aihe, jota kirja käsittelee, oli hyvin kyseenalainen ja teosta pidettiin liian rivona. Milloin kirja painettiin? Vuonna 1955 Ranskassa, kahden vuoden jälkeen sen valmistumisesta, koska mikään kustantaja ei suostunut painamaan sitä. Millaisen vastaanoton kirja sai? Kirja ei saanut oikeita arvosteluja, kunnes 1955 vuoden lopussa Graham Greeniltä, joka nimitti kirjaa yhdeksi parhaimmista kirjoista vuonna 1955. Tämä arvostelu sai paljon vasta-arvostelua, jonka jälkeen kirja kiellettiin vuosien 1956-59 välillä Ranskassa, Englannissa, Argentiinassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. 

  Taustatietojen selvittäminen ei auttanut minua ymmärtämään teosta yhtään paremmin. Mielestäni Lolita on teoksena niin vahva ettei muita ympäröiviä tekijötä tarvita ymmärtämään kirjaa. Itse kirjoittaja, Vladimir Nabokov, mainitsee kirjan loppusanoissaan ettei taustatietojen selvittäminen auta lukijaa ymmärtämään kirjaa sen paremmin. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. En löytänyt yhtäläisyyksiä kirjan, kirjoittajan taustan, ajankohdan tai paikan välillä. Kirjailijan muusta tuotannosta osa kirjoista on ollut psykologisia, kuten tämäkin, muita yhteisiä piirteitä niissä ei ollut. 

   Ymmärrään, ettei teos kuulunut sen ajan kirjallisuuden raamien sisälle. Kirja kertoo keski-ikäisen miehen ja 12-vuotiaan lapsen seksuaalisesta suhteesta ja päähenkilön muuttumisesta normaalista omistuishaluiseksi epäluuloiseksi ja pelokkaaksi. Teema se oli arka 1900-luvun kirjallisuuden tyylille. Vaikka pornograaffinen kirjallisuudesta oli tullut 1900-luvun alussa julkisempi aihe, ei Lolitaa suostuttu aluksi julkaisemaan pornograafisena kirjana. Lopulta se julkaistiin pornografisena kirjallisuuden alaisena, mutta kirja ei edes sisällä eroottisia kohtauksia.

   Mielestäni kirjan taustatietoja ei tarvitse selvittää ymmärtääkseen, miksi kirja sensuroitiin melkein heti sen julkaisemisen jälkeen. Kirjan lukeminen riittää. Vladimir Nabokov kuvailee yksityiskohtaisesti ja taitavasti, mitä pikku lapsiin ihastuneen päähenkilön päässä liikkuu. Hänen kuvailunsa ja kerronta on niin voimakasta ja todentuntuista. Jopa nyt, 60 vuoden jälkeen kirjan julkaisemisesta, oli kirjan lukeminen aluksi ahdistavaa ja kuvottavaa. Kirjailija on onnistunut vangitsemaan päähenkilön ajatusmaailman hyvin uskottavasti. Uskon samalla, että kirjan teema on vieläkin vaiettu ja hankala aihe käsiteltäväksi.

   Kirja, joka viettelee lukijansa

   Lolita on venäläiskirjailija Vladimir Nabokovin yksi vaikuttavimmista teoksista, joka nosti hänet yhdeksi 1900-luvun kirjallisuuden suurista nimistä. Vuonna 1955 julkaistu kirja kiellettiin pian sen julkaisun jälkeen, 1960-luvulle asti. Teos kertoo keksi-ikäisestä professorista, jolla on seksuaallinen obsessio nuoriin tyttöihin, erityisesti 12 vuotiaaseen Lolitaan. Kirja ei ole todellakaan tarkoitettu lapsille tai nuorille, mutta on lukemisen arvoinen. Teemat kirjan sisällä ovat hyvin mielenkiintoiset, mutta enemmän kirjassa koukuttaa tapa, jolla Vladimir Nabokovin on kirjoittanut päähenkilön rakkaudesta ja pakkomielteestä 12-vuotiasta tyttöä kohtaan.

    

   Teos alkaa  päähenkilön, Humbert Humbertin, myöntäessään hänen pakkomielteestään pikku tyttöihin, syyksi tähän hän uskoo olevan hänen ensimmäisen rakkaan enneaikainen kuolema, hänen ollessa 15 vuotias. Vanhemmalla iällään Humbert muuttaa Yhdysvaltoihin ja jää asumaan vuokralle lesken Charlotte Hazen asuntoon. Siellä hän tapaa Charlotten 12-vuotiaan tytön Doleres Hazen; Lolitan. Hän rakastuu Lolitaan ensisilmäyksellä ja menee naimisiin hänen äidin kanssaan, pysyäkseen lähellä rakasta Lolitaan. Puolen vuoden jälkeen Charlotte kuolee auto-onnettomuudessa joten Humbert Humbert ottaa Lolitan mukaansa pakomatkalle. Kierrellessään ympäri Yhdysvaltoja, he yöpyvät motelleissa ja esittävät normaalia isäpuolta ja tytärtä, mikä ei pidä paikkansa

   Kirjailija on yhdistänyt hiukan psykopaattisen juonen kulun tavalliseen miljööseen.  Tämä rakennelma tuo omaa mielenkiintoisuutta. Matkustellessaan ympäri Pohjois-Amerikkaa he yöpyvät hyvin perinteisissä  amerikkalais tyylisissä motelleissa. 

   Lolita on henkilö, joka vie kirjaa eteenpäin. Koko tarina perustuu hänen ympärilleeen. Hän on Humbertin maailma ja kaikki mitä hän haluaa ja näkee. Lolita on itsepäinen lapsi, ei edes niinkään kaunis tai hyväkäytöksinen. Humbert näkee hänessä vain nuoren nymfin, joihin hänellä on pakkomielle. Lolita on Humbertin mukaan lapsellinen ja nuoren aikuisuuden rajalla. Hän on avuton eläessään Humbertin kanssa ja tuntee olonsa kahlituksi. Kirjassa ei kuitenkaan päästä missään vaiheessa kunnolla kiinni Lolitan tunteisiin. Hän ei käsittele hänen suhdettaan Humbertiin syvällisemmin. Vaikka hän on kirjan merkittävin henkilö, on hän lopulta vain objekti. Lolita on Humbertille enemmän pakkomielinen kohte kuin ihminen. 

   

   Kerronta on kokoajan Humbertin näkökulmasta. Kun Humbert tapaa Lolitan, muuttuu kerronta hetkellisesti suorasta kerronnasta päiväkirjakerrontaan. Päiväkirjalla on merkittävä osa tarinan kulkua, joten sen lukeminen tuo tarinan lähemmäksi lukijaa. Humbert kertoo tarinaansa suoraan lukijalle. Hän puhuttelee lukijaa ja olettaa, että kirjaa lukevat sivistyneet jotka eivät ymmärrä hänen pakkomiellettään Lolitaan, joten hän pyytää anteeksiantoa ja ymmärrystä lukijaltaan.  

 

    Yksi kirjan vaikuttavimmista tekijöistä on kirjan kirjoitustyyli. Itse rakastuin siihen. Kirjailijan kirjoitustyyli on humoristinen ja ironinen, mutta samaan aikaan lyyrisesti kaunis. Sanavalinnat ja sanojen leikittely on aivan omaa luokkaansa. Lolita on yksi parhaimmista kirjoista, minkä olen lukenut sen kirjoitustavan takia. Tapa, jolla kirjailija kertoo Humber Humbertin pakkomielteestä ja rakkaudesta Lolitaa kohtaan, on humorinen, josta syntyy lumoava kokonasuus, josta on hankala irrottautua. Vladimir Nabokow käyttää paljon ranskankielisiä lausahduksia, eikä niitä ole käännetty. Humbert Humbert on ranskalainen joten hänelle se on äidinkieli, mitta lukijalle se on vain arvoitus. Tämä luo sekavaa tunnelmaa kirjaan, kun joitain kohtia ei ymmärrä. 

   Juoni antaa itsestään kuvan, että kirja sisältäisi paljon eroottisia kohtia. Ensimmäinen puoli kirjasta on kirjoitettu intensiivisellä kuvailulla joka luo mielikuvaa, että kirja olisi täynnä eroottisiakohtauksia, Näin ei  kuitenkaan ole. Tunnelma pysyy tasaisen intensiivisenä ensimäisen osan loppuun asti. Sen jälkeen lukija heittää kirjan pettyneenä nurkkaan, koska odotukset ei vastanneet todellisuutta tai jatkaa lukemista. Tähän Vladimir Nabokov on pyrkinyt; hän antoi lukijoilleen jotain mitä odottaa, kunnes kirja veti lukijansa mukaan, eikä hänen luomiaan odotuksiian tarvinnut enää toteuttaa.

  Lolita on kirjoitettu kokonaan Humbertin näkökulmasta jolloin syntyy mielikuva kuin Humbert olisi itse kirjoittanut kirjansa. Humbert on taitava kirjoittaja ja viettelee lukijansa pitämään hänestä. Hän rakentaa aluksi kuvaa itsestään sympaattisena pedofiilinä, ja melkein onnistuu siinä. Hän kertoo oman näkemyksensä kaikesta ja yrittää tehdä itsestään uhrin. Kirjan aikana hänestä tulee vainoharhainen ja Lolitan elämää täysin kontroloiva. Hän yrittää vakuuttaa lukijaansa taitavalla kielenkäytöllään, kuinka paljon hän rakastaa Lolitaa ja kuinka Lolita on hänen elämänsä rakkaus. Selittäen tekojaan rakkaudella. Lukija voi nähdä Humbertin muuttuvan heidän silmiensä edessä.
 

Kirjassa on yhdistetty vastakohtia toisiinsa, kuten kepeä kirjoitustyyli arkaan aiheeseen. toisen vastakohdan muodostaa itse Humbert. Hänellä on kaksipuolta. Toinen on hyvänäköinen ja hyväkäytöksinen mies, joihin monet ihastuvat ja toinen on murhaaja, raiskaaja ja pedofiili. Nämä kaksi puolta ovat vaikuttavia yhdessä. Hän kehuu omaa ulkonäköään kirjassa ja rakastaa itseään suuresti. Kuitenkin pidän tästä henkilöstä, joka näyttää oleva täysin hullu, eikä häntä voi puolustaa mitenkään. Koko kirja on mielestäni ainutlaatuinen. Näköjään kirjailija on saanut minut hurmattua teoksellaan.